”Olen perin juurin suivaantunut tähän tilanteeseen, mutta voimaton ongelman edessä.”

Näihin sanoihin tiivisti yli 80-vuotias rouva tunteensa arjen digitalisoitumista kohtaan. Osuva kiteytys oli sähköpostissa, jonka rouva lähetti vanhusasiavaltuutetulle kesäkuussa. Digitalisaation iäkkäille aiheuttamat ongelmat ovat yksi yleisimmistä aiheista, joista kansalaiset ottavat yhteyttä vanhusasiavaltuutettuun.

Monet vanhusasiavaltuutetulle sähköpostia lähettävistä iäkkäistä ja heidän omaisistaan ovat taitavia kirjoittajia. Saamme säännöllisesti viestejä digitaalisten palvelujen ja digitaalisen asioinnin ongelmista. Viesteistä välittyy usein epäusko ja turhautuminen digitaalisten palvelujen ylivaltaa kohtaan.

Toisaalta kohtaamme työssämme säännöllisesti ihmisiä, joiden on vaikea uskoa, että digitalisaatio aiheuttaa monille ikääntyneille huomattavia ongelmia. Heille saattaa olla uutta tietoa se, että 500 000–600 000 iäkästä ei käytä digitaalisia palveluja lainkaan tai käyttää niitä vain tuetusti.

He eivät ehkä tunne itse ketään, jolla olisi vaikeuksia käyttää digitaalisia laitteita ja palveluja, eivätkä ole siksi koskaan edes tulleet ajatelleeksi asiaa. Heidän voi myös olla vaikea kuvitella, että osa suomalaisista elää edelleen kokonaan ilman älypuhelinta, sähköpostiosoitetta ja pankkitunnuksia.

Monille muillekaan ei ole välttämättä tullut koskaan mieleen, että myös heistä itsestään saattaa tulla digitaidottomia jonain päivänä. Digitaaliset laitteet ja palvelut kehittyvät nopeasti, ja kehityksestä voi jäädä helposti jälkeen, jos uuden oppiminen muuttuu iän myötä vaikeaksi tai mahdottomaksi.  

Paneutuneisuus appien, pin-koodien, mobiilietujen ja sähköpostin saloihin ei kuitenkaan kerro mitään iäkkään kyvystä hoitaa asioitaan. Monet iäkkäät, jotka eivät asioi digitaalisesti, ovat täysin toimintakykyisiä ja haluavat ehdottomasti hoitaa itse omat talous-, terveys- ja viranomaisasiansa.    

Myös moni meistä hieman nuoremmista tuntisi epäilemättä itsensä aliarvioiduksi ja nöyryytetyksi, jos meitä kehotettaisiin valtuuttamaan joku toinen hoitamaan asioitamme vain siksi, että digipalvelut aiheuttavat meille hankaluuksia. Epäilen, että aika monet vaatisivat parempia –saavutettavampia, esteettömämpiä ja käytettävämpiä– digipalveluja, tukea digiasiointiin sekä enemmän vaihtoehtoisia asiointitapoja. Juuri niin tekevät myös monet ikääntyneet –ja aivan oikeutetusti.

Yksi vanhusasiavaltuutetulle tulleen viestin kirjoittaja otti samaan asiaan kantaa seuraavasti: ”Yhteiskunnan palveluiden siirtyminen verkkoon on yksi iso ikäihmisten ihmisarvoa alentava asia. Kun et enää pysty varaamaan esimerkiksi lääkäri- tai pankkiaikaa, kun ei ole nettiä tai pitää näppäillä sitä ja tätä, ennen kuin pääset puhumaan oikean henkilön kanssa. Niin kuinka moni luovuttaa ja masentuu, kun ei edes tällaista perusasiaa kykene hoitamaan itse. Ikäihmiset tarvitsevat henkilökohtaista apua asioiden hoitamiseen ja yhteiskunnan täytyy mahdollistaa ihmisarvoinen normaali arkielämä jokaiselle!!”

Ulla Buchert
asiantuntija