Lausunto Oikeuspalveluviraston toimipaikoista annetun oikeusministeriön asetuksen muuttamisesta

Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Osa tehtävää on seurata lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. 

Uudistettaessa Oikeuspalveluviraston toimipaikkaverkostoa vähentämällä toimipaikkojen lukumäärää pitää vanhusasiavaltuutettu välttämättömänä sitä, että huolehditaan tosiasiallisesti siitä, ettei digitaalisten palveluiden ulkopuolella olevien tai julkisen liikenteen katvealueella asuvien ikääntyneiden ihmisten mahdollisuuksia hoitaa asioitaan edunvalvontatoimistossa tai oikeusaputoimistossa kohtuuttomasti heikennetä.

Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä Tilastokeskuksen mukaan noin 1,35 miljoonaa, yli 75-vuotiaita on yli 675.000 ja 90 vuotta täyttäneitä noin 62.000.
Ikääntyneiden ihmisten digitaidot sekä heidän mahdollisuutensa osallistua digitaalisesti vaihtelevat huomattavasti muun muassa iän, taustan ja toimintakykyisyyden mukaan. THL:n tuoreen väestötutkimuksen (Vehko ym. 2025) tulosten perusteella yli 65-vuotiaiden ikäryhmään kuuluu 500 000–600 000 kansalaista, joilta digitaidot joko puuttuvat kokonaan tai ne eivät riitä itsenäiseen asiointiin. Digitaalisia palveluja ei käytä itsenäisesti 65–74-vuotiaista 22 prosenttia, 75–84-vuotiaista 46 prosenttia ja yli 85-vuotiaista noin 70 prosenttia.

65 vuotta täyttäneiden henkilöiden sähköinen asiointi myös vaihtelee voimakkaasti koulutustason mukaan. Korkeasti koulutetuista sähköisesti asioivien osuus on yli 80 % ja keskiasteen koulutuksen omaavista vajaa 60 %, mutta vain peruskoulutuksen omaavista alle 50 %. Avustettuna sähköisesti asioivien osuus vaihtelee koulutusryhmissä vajaan 10 %:n ja vajaan 20 %:n välillä. Sähköisesti asioimattomien osuus on korkeasti koulutettujen joukossa vain vajaa 10 %, mutta keskiasteen koulutuksen saaneissa noin 25 % ja peruskoulutuksen saaneiden kohdalla yli 30 %. (Vehko 2025.)

Digitaalisten palvelujen ulkopuolella ovat usein myös ikääntyneet, joilla heikko terveydentila tai toimintakyky (Saukkonen ym. 2021; 2022). Osa iäkkäistä ei halua käyttää digitaalisia palveluja tai he eivät luota omaan oppimiskykyyn tai he kokevat, ettei kielitaito riitä digitaaliseen asiointiin. Myöskään laitteita ja internet-yhteyksiä ei ole kaikilla (Rasi & Taipale 2020, Ikäteknologiakeskus 2022). Laitteiden hankkiminen ja pitäminen ajan tasalla voi myös olla liian kallista, eikä kaikilla ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia.

Käyntiasioinnin tulisi olla saatavissa ja saavutettavissa myös niille ikääntyneille henkilöille, jotka eivät käytä digipalveluita tai jotka eivät kykene itsenäisesti digitaaliseen asiointiin. Pankkitunnusten, digitaitojen, laitteiden tai sovellusten puuttuessa tai jäädessä päivittämättä ja toimintakyvyn heikentyessä kattava käyntiasiointiverkko turvaisi ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta mahdollistamalla perinteisen tavan hoitaa itse omia asioitaan.
Ehdotuksen vaikutusten arvioinnissa todetaan, että asiakkaiden tapaaminen voitaisiin turvata esityksen mukaisten toimipaikkojen lisäksi järjestämällä tapaamisia tarvittaessa muualla. Vanhusasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että tällaiset tapaamiset olisivat viivytyksettä ja helposti järjestettävissä ja että asiakkaiden pääseminen tällaisiin tapaamispaikkoihin olisi helposti järjestettävissä esimerkiksi julkisen liikenteen avulla. Olennaista on, että tästä mahdollisuudesta myös viestitään asiakkaille ja päämiehille.

Vanhusasiavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että toimipaikkaverkostoa supistettaessa arvioitaisiin samalla myös ikääntyneiden asiakkaiden tosiasiallisia mahdollisuuksia käytännössä päästä asioimaan jäljelle jäävissä toimipaikoissa. Muistion vaikutusten arvioinnissa käsitellään toimipaikkojen saavuttamista ja todetaan että analyysin mukaan väestöstä 97,4 % saavuttaisi Oikeuspalveluviraston toimipaikan enintään tunnissa.

Tarkoitetaanko tällä ehdotuksen tunnin ajomatkalla toimipaikkaan henkilöautolla ajamista? Kaikilla ei ole mahdollisuutta liikkua omalla autolla. Julkisen liikenteen vähentyminen erityisesti keskustojen ulkopuolella on vaikeuttanut varsinkin näillä alueilla asuvien iäkkäiden asiointia. Mitä iäkkäämmästä henkilöstä on kysymys, sitä todennäköisempää on, ettei hänellä ole voimassa olevaa ajokorttia tai autoa käytössään. Tämä koskee erityisesti iäkkäitä naisia.  Monelta myös puuttuvat digitaidot ja laitteet eikä kaikilla kotitalouksilla ole tarvittavia internetyhteyksiä. On tärkeää varmistaa se, että asiointiin olisi saatavilla riittävästi julkista liikennettä tai asiointimatkaliikennettä, jotta jokaisella olisi käytännössä tosiasiallinen mahdollisuus saada asiansa hoidetuksi viranomaisen luona myös jatkossa.

Helsingissä, elokuun 19 päivänä 2026

Päivi Topo, vanhusasiavaltuutettu
Marjut Vuorela, erityisasiantuntija