Luonnos arviomuistioksi viittomakielilaista
Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka tehtävänä on edistää ikääntyneiden ihmisten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Vanhusasiavaltuutettu seuraa lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioi niiden vaikutuksia ikääntyneisiin.
Lausuntopyyntö koskee viittomakielilain arviomuistioluonnosta, jossa arvioidaan vuonna 2015 voimaan tulleen viittomakielilain toimivuutta. Arviomuistion tavoitteena on saada kokonaiskuva viittomakielilain toimivuudesta ja mahdollisista muutostarpeista, joilla varmistetaan viittomakielisten oikeuksien toteutuminen. Lisäksi arviomuistiosta on tarkoitus jakaa tiivistelmä lain kannalta keskeisille viranomaisille ja sitä kautta lisätä viranomaisten tuntemusta viittomakielestä.
Tarkastelemme arviomuistiota ikääntyneiden näkökulmasta. Suomessa asuu noin 1,35 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä henkilöä, joiden osuus väestöstä on vajaa 24 prosenttia. Vaikka iäkkäiden viittomakielisten määrä on pieni, on heidän asemaansa ja oikeuksien toteutumiseen syytä kiinnittää erityistä huomiota. Monikertainen vähemmistöasema tilanteissa, joissa viittomakielisyyteen ja korkeaan ikään yhdistyy myös esimerkiksi sairaus tai vamma, lisää iäkkäiden riskiä jäädä vaille tarvitsemiaan palveluja ja syrjäytyä.
Vanhusasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että viittomakielilain toimivuutta ja mahdollisia muutostarpeita arvioidaan viittomakielisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Arviomuistio on selkeä ja laadittu huolellisesti. Arvioinnissa on nojauduttu viittomakielibarometrin tuloksiin, eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausumiin sekä alan järjestöjen näkemyksiin. Myös lain voimassaoloaikana annetut hallituksen kielikertomukset on huomioitu.
Iäkkäitä viittomakielisiä tulee kuulla omassa asiassaan
Viittomakielibarometri (2024) ja alan järjestöt ovat toimineet kanavina saada arviomuistioon mukaan viittomakielisten omia näkemyksiä ja kokemuksia. Vanhusasiavaltuutettu katsoo, että viittomakielilain arvioinnissa olisi kuitenkin pitänyt ottaa iäkkäät viittomakieliset huomioon nykyistä paremmin. On ensiarvoisen tärkeää, että myös heillä on tosiasiallisesti yhdenvertainen mahdollisuus tulla kuulluiksi omassa asiassaan.
Viittomakielibarometrin kysely on toiminut merkittävänä suorana kanavana kerätä viittomakielisten omia arvioita viittomakielilaista. Siksi olisi ollut tavanomaistakin tärkeämpää varmistaa, että kaikilla viittomakielisillä on tosiasiallinen mahdollisuus vastata siihen. Näin ei ole kuitenkaan ollut niiden iäkkäiden viittomakielisten kohdalla, jotka eivät käytä digitaalisia laitteita ja palveluja.
Vaikka tutkimustiedote viittomakielibarometrista lähetettiin kirjeitse, ei kyselytutkimukseen ollut nähtävästi mahdollista osallistua käyttämättä kyselylle luotuja verkkosivuja. Tällaisten kyselyjen kohdalla on erityisen olennaista ottaa huomioon, että digitaalisten laitteiden ja palvelujen käyttö vähenee voimakkaasti iän myötä ja taata iäkkäille ja muille niitä tarvitseville myös vaihtoehtoinen vastaustapa ilman, että sen saaminen edellyttää verkkosivujen käyttöä.
Kyselyn vastaajien mahdollinen valikoituminen digitaitojen perusteella on erityisen ongelmallista niiden kysymysten kohdalla, joissa vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten viittomakielisten näkökulmasta digitaaliset asiakaspalvelut toimivat julkisen palveluntarjoajan verkkosivuilla. Vastauksien kautta välittyvä kuva tilanteesta on väistämättä vinoutunut, jos niistä puuttuu kokonaan niiden viittomakielisten näkökulma, jotka eivät käytä lainkaan digitaalisia laitteita ja palveluja.
Vanhusasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että iäkkäiden (kyselyssä 1930-, 1940- ja 1950-luvulla syntyneiden henkilöiden) osuus viittomakielibarometrin kyselytutkimukseen vastanneista henkilöistä oli 20 prosenttia, edellä mainituista ongelmista huolimatta. Voidaan ajatella, että lainsäädäntö on tärkeä iäkkäille viittomakielisille ja he haluavat osallistua sen arviointiin.
Siksi vanhusasiavaltuutettu pitää erittäin valitettavana, ettei barometrissa tarkastella lainkaan iäkkäiden viittomakielisten asemaa tai oikeuksien toteutumista ja niiden mahdollisia erityispiirteitä. Kun iäkkäiden viittomakielisten näkökulma puuttuu viittomakielibarometristä, ei se ole välittynyt myöskään arviointimuistioon.
Kielellisten oikeuksien toteutumista tulee tehostaa myös käytännössä
Arviointimuistion mukaan viittomakielilain yhtenä ansiona voidaan pitää viranomaisen edistämisvelvoitetta, jonka mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Samalla kuitenkin todetaan, että viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumisessa on suuria haasteita. Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu (2020) on kiinnittänyt tähän huomiota.
Vanhusasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että kaikenikäisten viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumista tehostetaan myös käytännössä. Tiedonsaantia ja asiointia koskevien tavoitteiden toteutuminen ei saa riippua siitä, minkä lainsäädännön piirissä asiasta säädetään, vaan eri hallinnonalojen tulee aidosti ja määrätietoisesti parantaa nykyisen lainsäädännön toimeenpanoa ja sen soveltamista.
Helsingissä 18.9.2026
Ulla Buchert, asiantuntija
Marjut Vuorela, erityisasiantuntija
Lähteet
Oikeusministeriö 2025. Viittomakielibarometri 2024. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:13.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2020. Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto viittomakielilain ensimmäisestä arvioinnista 2020.