Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esityksestä eduskunnalle sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 113/2025 vp) täydentämisestä

Esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi hallituksen esitystä eduskunnalle sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta (HE 113/2025 vp).

Esityksessä sääntelyä on ehdotettu täsmennettäväksi niin, että siitä käyvät nyt selvemmin ilmi eriasteisesti perusoikeuksiin puuttuvat teknologiset ratkaisut ja niiden käytön edellytykset ja rajoitukset.

Kuten olemme aikaisemmissa lausunnoissamme todenneet, vanhusasiavaltuutettu kannattaa teknologian hyödyntämistä ikääntyneiden hoidossa silloin, kun sillä tuetaan ikääntyneiden arkea, toimintakykyä ja hyvinvointia ja huomioidaan heidän itsemääräämisoikeutensa sekä muut perus- ja ihmisoikeutensa. Teknologian lisäämisellä ei voida korvata ikääntyneen tarvitsemaa henkilökohtaista apua ja tarvetta kasvokkaiseen kohtaamiseen.

Vanhusasiavaltuutettu korostaa sitä, että teknologian avulla voidaan parantaa hoidon laatua ja lisätä työntekijöiden aikaa asiakastyössä. Teknologian hyödyntämisen vanhuspalveluissa tulee ensisijaisesti perustua ikääntyneiden ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin.

Hallituksen esitykseen ehdotetut täydennykset ovat pääosin kannatettavia

Vanhusasiavaltuutettu pitää kannatettavana, että esityksessä on nyt huomioitu eriasteisesti perusoikeuksiin vaikuttavat teknologiset ratkaisut (Sosiaalihuoltolaki 47 a -47 c §). Vanhusasiavaltuutettu pitää perusteltuna eritellä säädöksin asiakkaan ohjaamisen, avustamisen ja auttamisen etänä teknologisen ratkaisun avulla (47 a), asiakkaan hyvinvoinnin tai turvallisuuden tarkistamisen teknologisella ratkaisulla palveluntuottajan aloitteesta (47 b) sekä asiakasta havainnoivien teknologisten ratkaisujen käytön asiakkaan hoivan, huolenpidon tai turvallisuuden varmistamiseksi (47 c).

Asiakkaan mielipiteen selvittäminen

Sosiaalihuoltolain 47 §:ään on lisätty maininta asiakkaan mielipiteen selvittämisestä teknologisten ratkaisujen käytöstä ja sen selvittäminen asiakkaalle, miten teknologian käyttäminen vaikuttaa palvelun toteuttamiseen, ja mitkä olisivat vaihtoehtoiset palvelun toteuttamistavat ilman teknologista ratkaisua. Vanhusasiavaltuutettu pitää edellä mainittua täydennystä kannatettavana ja muistuttaa, että on tärkeää, että asiakkaan mielipide selvitetään ja se myös kirjataan. Vanhusasiavaltuutettu korostaa edelleen, että asiakkaan omalla mielipiteellä ja näkemyksillä tulisi olla ratkaiseva vaikutus siihen, mitä teknologiaa otetaan käyttöön hänen kodissaan. Teknologista ratkaisua ei pitäisi ottaa käyttöön, mikäli asiakas vastustaa sen käyttöönottoa tai ilmaisee teknologian käytön olevan häiritsevää tai liian vaikeaa hänelle.

Jos asiakkaan ei mielipidettä ei kyetä selvittämään tai asiakas ei kykene ymmärtämään, tulee asiaa selvittää myös asiakkaan läheiseltä ja lisäksi asiakkaan antamasta mahdollisesta hoitotahdosta (vrt. potilaslaki 6 § & Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 9 §).

Teknologisen ratkaisun käyttöönottoa koskevien päätösten tekeminen

Sosiaalihuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 47 d § pykälä, jossa säädettäisiin teknologisten ratkaisujen käyttöönotosta päättämisestä asiakkaan sosiaalipalvelussa. Säännös koskisi 47 a – 47 c §:ssä tarkoitettuja teknologisia ratkaisuja. Pykälän 47d 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä teknologinen ratkaisu voidaan ottaa käyttöön tilanteessa, jossa asiakkaan mielipidettä ei voida selvittää tai asiakas ei kykene ymmärtämään teknologisen ratkaisun merkitystä hänen palvelussaan eikä palvelun vaihtoehtoisia toteuttamistapoja. Momentti ei edellyttäisi erillisen päätöksen tekemistä yksittäisestä teknologisesta ratkaisusta. On kuitenkin hyvä tarkentaa, pitääkö erillinen päätös tehdä 47 a, 47 b ja 47 c §:ssä kuvattujen teknologisten ratkaisujen osalta kukin erikseen.

Esityksessä ehdotetaan, että asiakkaan palvelussa käyttöön otettavan 47 a – 47 c §:ssä tarkoitetun teknologisen ratkaisun tulee käydä ilmi 45 §:ssä tarkoitetusta päätöksestä tai asiakkaan ja yksityisen palveluntuottajan välisestä sopimuksesta. On kannatettavaa, että asiakkaalla on tosiasiallinen mahdollisuus hakea muutosta teknologisen ratkaisun käyttöönottoon. Päätöksessä olisi myös hyvä käydä ilmi ne perustelut, joilla ammattilainen on katsonut käyttöönoton välttämättömäksi, vaikka asiakas tai hänen omaisensa tai laillinen edustajansa olisi ilmaissut kieltäytyvänsä teknologisen ratkaisun käyttöönotosta.

Vanhusasiavaltuutettu pitää erityisen ongelmallisena sitä, että yksityinen palveluntuottaja voisi tehdä päätöksen teknologisen ratkaisun käyttöönotosta sellaisessa tilanteessa, jossa henkilö ei itse kykene osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Vanhusasiavaltuutettu pitää välttämättömänä sitä, että teknologisen ratkaisun käyttöönottoa koskevan päätöksen voi tehdä vain viranomainen sellaisessa tilanteessa, jossa henkilö ei itse kykene päättämään teknologian käytöstä osana niiden palveluiden tuotantoa, jota hän tarvitsee. Lisäksi 47 d §:n 5 momentissa oleva viittaus 2 momenttiin pitänee olla viittaus 4 momenttiin.

Vanhusasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä sitä, ettei missään tilanteessa voida tulkita niin, että iäkäs henkilö kieltäytyy esimerkiksi kotihoidon palveluista vain sillä perusteella, että hän vastustaa teknologisten laitteiden tuomista kotiinsa osana kotihoidon palvelujen toteuttamista. Asiakasta ei tule jättää ilman palveluja hyvinvointialueen voimavaroihin viitaten, vaan hänelle tulee löytää yhteisymmärryksessä muu hänen tarpeisiinsa vastaava palvelu (vrt. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6 § 1 momentti).

Kotona asuvat perheenjäsenet huomioitava paremmin

Perustuslakivaliokunta (24/2022) on arvioidessaan turva-auttamispalvelua ja etäpalveluja todennut, että sääntelyssä tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten huolehditaan muiden kuin asiakkaan (esimerkiksi hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien) perusoikeuksista. Esityksessä arviointi jää edelleen puutteelliseksi. Myös perheenjäsenillä oltava oikeus kieltäytyä teknologisista ratkaisuista kotonaan ilman että se vaikeuttaa heidän läheisensä palveluiden saantia.

Henkilöstöä tarvitaan asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseen nähden riittävästi riippumatta teknologian käytöstä

Sosiaalihuoltolain 48 § on täsmennetty, että henkilöstön määrän tulee teknisestä valvonnasta huolimatta vastata asiakkaiden tarpeisiin. Tämä on kannatettavaa, sillä henkilöstön määrän on perustuttava ensisijaisesti siihen, että henkilöstömäärällä kyetään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin riippumatta siitä, käytetäänkö teknologiaa hoivan apuna vai ei. Esimerkiksi teknologian toimimattomuuteen tai virheelliseen käyttöön liittyvien poikkeustilanteiden varalta on henkilöstöä oltava riittävästi. Nämä tilanteet eivät ole harvinaisia.

Säädös ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstömitoituksesta ja teknologisten ratkaisujen huomioimisesta (Vanhuspalvelulaki 20 §) irrotettu lausuttavana olevasta esityksestä. Esityksestä jää epäselväksi, onko tätä edelleen tarkoitus esittää. 

Lainsäädäntöä iäkkäiden ihmisten itsemääräämisen edistämisestä iäkkäiden palveluissa on kiirehdittävä

Vanhusasiavaltuutettu on monissa kannanotoissaan peräänkuuluttanut itsemääräämisoikeuden turvaavan lainsäädännön laatimista turvaamaan iäkkäiden palveluiden asiakkaiden itsemääräämisoikeutta erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa ja kotihoidossa. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota jo pitkään vireillä olleeseen asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevaan säädöshankkeeseen. Valiokunta korostaa pitävänsä tärkeänä, että itsemääräämisoikeutta koskevat lakiehdotukset saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi ripeästi.

Nyt arvioitava lakiehdotus tuo sekä perustuslakivaliokunnan että vanhusasiavaltuutetun käsityksen mukaan esille itsemääräämisoikeutta koskevan säädöshankkeen välttämättömyyden. Itsemääräämisoikeutta turvaava lainsäädäntö vahvistaisi ja selkeyttäisi tässä ehdotuksessa esitettyjen muutosten kuten asiakkaan suostumuksen ja turvallisuuteen liittyvien kysymysten arviointia ja toimeenpanoa.

Helsingissä, 18.8.2026

Päivi Topo, vanhusasiavaltuutettu
Vilhelmiina Lehto-Niskala, erityisasiantuntija
Marjut Vuorela, erityisasiantuntija