Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja vapaan sivistystyön järjestämisestä häiriötilanteissa koskevaksi lainsäädännöksi

Vanhusasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä on edistää ikääntyneiden ihmisten asemaa sekä oikeuksien toteutumista. Osa tätä tehtävää on seurata lainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneisiin. Vanhusasiavaltuutettu tarkastelee luonnosta ikääntyneiden ihmisten aseman kannalta vapaata sivistystyötä järjestettäessä.

Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä Tilastokeskuksen mukaan noin 1,35 miljoonaa, yli 75-vuotiaita on yli 675.000 ja 90 vuotta täyttäneitä noin 62.000.

Esityksen vaikutusten arvioinnissa on todettu, että esitetyillä säännöksillä olisi vaikutuksia myös vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskeleviin iäkkäisiin. Luonnoksessa todetaan, että 65 vuotta täyttäneiden opiskelijoiden osuus oli vapaassa sivistystyössä 23 % vuonna 2024 ja että yli 90-vuotiaita opiskelijoitakin oli noin 3000. Kuten luonnoksessa esitetään, häiriötilanteessa koulutuksen siirtäminen lähiopetuksesta etäopetukseksi taikka oppilaitosten sulkeminen voisi vaikuttaa elinikäisen oppimisen mahdollisuuksiin.

Häiriö- ja kriisitilanteiden varalta tulee varautua siihen, miten tavoitetaan myös digitaidottomat koulutukseen osallistujat. Informaatiota ja neuvontaa tulee saada esteettömästi ja monikanavaisesti. Nettipohjainen viestintä ei tavoita kaikkia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2025 julkaiseman selvityksen Digiä ikä kaikki? mukaan koronapandemian puhjettua osa vapaan sivistystyön oppilaitoksista siirtyi etä- ja hybridiopetukseen, osassa koulutuksia jouduttiin keskeyttämään. Koulutuksen järjestämisen vaikeudet liittyivät digitaitoihin, teknisiin ongelmiin ja siihen, että kaikki kurssit eivät soveltuneet verkkoon. Ikäihmisten tavoittaminen digivälinein oli haasteellista ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen puute koettiin ongelmaksi. Selvityksessä todettiin, että digitaitojen opetus on tärkeä osa vapaan sivistystyön yhteiskuntavastuuta ja ikäihmiset hyötyvät räätälöidystä digitaito-opetuksesta ja monikanavaisesti digituesta. (Renfors, Suoranta 2025)

Ikääntyneiden ihmisten digitaidot sekä heidän mahdollisuutensa osallistua digitaalisesti vaihtelevat huomattavasti muun muassa iän, taustan ja toimintakykyisyyden mukaan.

THL:n tuoreen väestötutkimuksen (Vehko ym. 2025) tulosten perusteella yli 65-vuotiaiden ikäryhmään kuuluu 500 000–600 000 kansalaista, joilta digitaidot joko puuttuvat kokonaan tai ne eivät riitä itsenäiseen asiointiin. Digitaalisia palveluja ei käytä itsenäisesti 65–74-vuotiaista 22 prosenttia, 75–84-vuotiaista 46 prosenttia ja yli 85-vuotiaista noin 70 prosenttia.

65 vuotta täyttäneiden henkilöiden sähköinen asiointi myös vaihtelee voimakkaasti koulutustason mukaan. Korkeasti koulutetuista sähköisesti asioivien osuus on yli 80 % ja keskiasteen koulutuksen omaavista vajaa 60 %, mutta vain peruskoulutuksen omaavista alle 50 %. Avustettuna sähköisesti asioivien osuus vaihtelee koulutusryhmissä vajaan 10 %:n ja vajaan 20 %:n välillä. Sähköisesti asioimattomien osuus on korkeasti koulutettujen joukossa vain vajaa 10 %, mutta keskiasteen koulutuksen saaneissa noin 25 % ja peruskoulutuksen saaneiden kohdalla yli 30 %. (Vehko 2025.)

Digitaalisten palvelujen ulkopuolella ovat usein myös ikääntyneet, joilla heikko terveydentila tai toimintakyky (Saukkonen ym. 2021; 2022). Osa iäkkäistä ei halua käyttää digitaalisia palveluja tai he eivät luota omaan oppimiskykyyn tai he kokevat, ettei kielitaito riitä digitaaliseen asiointiin. Myöskään laitteita ja internet-yhteyksiä ei ole kaikilla (Rasi & Taipale 2020, Ikäteknologiakeskus 2022). Laitteiden hankkiminen ja pitäminen ajan tasalla voi myös olla liian kallista, eikä kaikilla ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia.

Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen on tärkeää turvata. Vanhusasiavaltuutettu pitää välttämättömänä sitä, että tukea perusdigitaitojen oppimiseen ja ylläpitämiseen taataan kaikille sitä tarvitseville elämänkulun loppuun asti. Valtuutettu on myös ehdottanut kertomuksissaan eduskunnalle sekä valtioneuvostolle, että kunnille säädettäisiin koordinaatiovastuu digituen järjestämisestä, jotta mahdollisuus digituen saamiseen toteutuisi yhdenvertaisesti koko maassa. (Vanhusasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2024.)

Vanhusasiavaltuutettu toteaa, että digitalisaation avulla pystytään merkittävästi edistämään myös ikääntyvien ihmisten yhdenvertaisuutta esimerkiksi tuottamalla asuinpaikasta riippumattomia palveluita. Digitaidot helpottavat yhteydenpitoa läheisiin silloin, kun etäisyydet ovat pitkiä tai liikkumismahdollisuudet ovat heikentyneet. Digitaidot vahvistavat mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Digitaidot lisäävät myös mahdollisuuksia osallistua etänä järjestettävään opetukseen ja toimintaan.

Helsingissä, elokuun 12 päivänä 2026

Päivi Topo, vanhusasiavaltuutettu 
Marjut Vuorela, erityisasiantuntija
Ulla Buchert, asiantuntija